Risukasa

Viikonlopusta

2006-01-30T15:43:00+02:00

Tästä kiistelystä onkai selvitty.Perjantai ilta alkoi lupaavasti. S tuli hakemaan minua parhaan Ystävän synttäreille ja hänellä oli ensi kertaa päällään joululahjaksi minulta saatu paita ( oli muuten tosi hyvännäköinen). Automatkalla molemmat kertoivat hurjasti kuulumisiaan, oltiinhan sitä nähty viimeksi edellisenä sunnuntaina. (S muuten lähtee Floridaan työmatkalle viikoksi, hiukanko kadehdin sitä...Aurinkoa ja ihanaa ilmaa). Synttäreillä meni hyvin ja kun ajeltiin kohti kotia, S vielä tarjoutui tulemaan mulle yöksi ( todella harvinaista, mies kun ei oikein osaa nukkua muuta kuin kotona ;)

Lauantaina sitten puhuttiinkin tästä riidasta ja sitä seuranneesta viikon ärtyilystä. Lopputulos oli kai se, että hän ei ollut ärtyillyt, vaan oli ollut niin kiire (joo-o, niinpä) ja selitys "eihän me nyt olla muutenkaan viikolla nähty". Siinä ärsytti kyllä ihan ylipaljon se, että minä oli jo tulkinnut tämän runsaan yökyläilyn suhteen etenemiseksi ja suhteen muuttumiseksi siihen suuntaan, mitä minä pidän tavalliseen suhteeseen kuuluvana. No S:n mukaan " ei maailma kaadu, jos me ei öitä vietetä yhdessä". No, ei kaadu, ei mutta minusta se yökyläily viikolla oli kyllä ollut todella ihanaa.

S:n tuntien nämä mun sanomat jutut uppoavat häneen pikku hiljaa ja tuloksia näkyy tulevaisuudessa. joten tässä sitä sitten odotellaan.

Musta tuntuu, että me ollaan tämä eka vuosi haettu oikein urakalla niitä suhteen pelisääntöjä ja olemusta, päät ovat kolahtaneet yhteen ja kompromisseja on muovailtu.

Perjantaista

2006-01-27T13:22:00+02:00

S:n kanssa viime viikonlopun riitely on vielä hieman pinnassa. Tiedän, että itse taisin olla se isompi riitapukari mutta kyllä se harmittaa, että toinen sitten jaksaa pitää yllä tätä pakkasta viikonkin verran. Tulee väistämättä ihan mieleen, että välittääkö toinen yhtään, kun ei ole ehtinyt näkemään eikä kamalasti ole ehtinyt viestittelemään itsestään.

Tiedän, että meillä voi mennä ihan hyvin ja asiat ovat kohdallaan ja minun on hyvä olla. Mutta tällaiset viikon tauot ja yhteydenpito ainoastaan puhelimitse alkaa kyllä rassaamaan. Pakostakin sitä kuvittelee, että toinen ei välitä. Varsinkin minä ja tällä mielikuvituksella varustettu ihminen on ihan varma, että toiselta on kiinnostus loppunut. Toisaalta se on hassua, että riitelyn jälkeen tulee tällainen olo, että kaikki on ohi, mutta miksi sitten täytyy pitää yllä tällaista helvetin pakkasta?

Tiedän, tiedän, aion ottaa asian puheeksi ja kertoa, miten minusta olisi parempi, että sopisimme riitamme loppuu saakka. Niin ja tämä koskee erityisesti minua, joka olen murjottamisen mestari. Mutta toisaalta mä jo viime sunnuntaina tarjosin sovinnoneleitä, kuten maanantainakin, kuten tiistainakin....Ottaa lievästi aivoon.

Takaisin blogimaailmaan

2006-01-25T15:36:00+02:00

Vihdoinkin ehdinkirjoittelemaan kuulumisia tänne blogiinkin. Vanhassa "uudessa" työpaikassa onkohta takana 30 päivää ja hetkeäkään en ole katunut. Kyllä se vaan oli Luojan lykky, että otin täältä vain virkavapaata enkä lopareita. Työyhteisö on ottanut palaajan mukavasti vastaan ja ennen kaikkea, mulla on ollut tekemistä ja aamuisin töihin lähteminen ei ole kurjaa. YES!!

S:n kanssa on mennyt loistavasti ja nyt sitten hiukan vähemmän loistavasti. Tapeltiin viikonloppuna oikein kunnolla ja ei olla kovinkaan paljon puhuttu sen jälkeen. Minä otin kierroksia siitä, kun hänen kaverinsa vaimo höpötteli mulle ummet ja lammet S:n ex:stä. Siis minua harmitti se, että miten toinen viitsii puhua mulle toisen entisestä. Sanoin tästä sitten S:lle ja hän suuttui mulle ihan silmittömästi, koska sanoin "etten voi ymmärtää kavereitasi, miksi he puhuvat mulle ex:stäsi". No, S luuli, että haukun hänen kavereitaan eikä tajunnut, että mua ärsyttää kuullä hänen eksästään jatkuvasti (nyt jo käynyt pari kertaa). No siinä sitä sitten väännettiin koko yö ja ilmeisesti vieläkin hän on loukkaantunut, vaikka itsekin myönsi, että olenaina tullut toimeen hänen kavereidensa kanssa. Vähän olen tässä miettinyt, että onko tällaisessa mitään järkeä, että viikko menee siihen, että toinen leppyy. Itse kun haluisin unohtaa koko jutun, kun se on käsitelty. No, this is life.

Eipä tällä kertaa enempää. Toivottavasti ehdin kirjoittelemaan tänne useammin (=

Höpinää

2005-12-14T16:34:00+02:00

Lomalla sitä ehtii ja jaksaa...Saatan hyvinkuvitella, kun minä joskus 40 vuoden päästä (!!) pääsen eläkkeelle, niin tätä mammaa viedään ja vauhdilla. Olen nyt viettänyt "kesälomaani" kolme päivää ja tuntuu, että aikaa ei ole riittänyt mihinkään. Kaikenlaista on tullut puuhasteltua mutta yhtäkään joululahjaa en ole vielä edes ostanut. No, se on kyllä tyypillistä mulle, joten en suostu vielä panikoimaan.

Tulin juuri isovanhempieni luota ja he siinä ohimennen manailivat, miten huono radio heillä on. Jes, loistavaa, yksi iso lahjaongelma selvitetty, isovanhemmille ostetaan radio. Vitsi kun tämä muutenkin olisi näin helppoa (= S:lle olen ajatellut ostaa jonkin kivan kauluspaidan. Toisaalta se on tosi tylsä lahja mutta tulee ainakin käytettyä ja saampahan ostaa oman maun mukaisen (; Olisi silti kivaa ostaa jotain, josta välittyisi se, kuinka tärkeä hän on minulle. jotenkin tuntuu, ettei se ainakaan siitä paidasta niin selkeästi käy ilmi.

Multa täytyisi muuten kieltää vallan tuo kirjaston kirjojen lainaaminen. Eilenkin palautin kolme kirjaa, jotka olivat olleet hieman pitkään lainassa. Maksut olivat noin 30 euro. Että voi ihminen olla tyhmä, tuolla rahalla jo saisi ostettua kirjat omaksi kaupasta. Siis kirjastolaitos on jees juttu, mutta mun taliaivot eivät vaan sovellu siellä asioimiseen. Kohta ne voisivat varmasti nimetä yhden osaston mun kunniaksi, tuntuu, että niin paljon olen heitä rahoittanut.

Sunnunutai illan hörinöitä

2005-12-11T18:03:00+02:00

Viikonlopusta alkaa loppu häämöttää ja meikäläinen istuskelee S:n työpaikalla ja kirjoittaa blogiaan. On muuten pirun vaikeaa kirjoittaa, kun juuri on mäntännyt noin 4 erää sulista ja kädet tärisevät ihan vaan rasituksesta.

Perjantainen ravintolareissu meni hyvin, ruoka oli hyvää ja seurakin mainiota. Hassu juttu sinänsä, että vanhat työkaverit ( se paikka, jonne olen menossa vuodenvaihteen jälkeen) olivat samassa paikassa syömässä. Kaikki muut tulivat tervehtimään paitsi pomo. Se ehkä tietää, että mä en juurikaan välitä vietää aikaa sen kanssa. Kaiken huippi oli joskus Tallinnaan tehdyllä reissulla, kun äijä polleena huuteli ilkeyksiä kaikille paikallisille ja rehvasteli sillä, miten suomalaisilla on rahaa jne. Kamlaa. No, onneksi työkaverit ovat ihan huippuja.

Huomenna on sitten ensimmäinen lomapäivä. Ajattelin hoidella kaikkia juoksevia asioita, käydä pankissa, vakuutusyhtiössä jne. Ja kai niitä joululahjojakin tulisi hankkia.

Kaverit olivat muuten risteilemässä viikonloppuna. Yksi vanha tuttu (tyttö) oli ilmeisesti pettänyt avomiestään aika rankasti ja kaikkien tuttujen edessä. Olivat heränneet saman peiton alta ja tietty sama meno oli jatkunut toisenakin päivänä. Paras Ystävä kertoi, että sitä oli aika karua katsella vierestä ja hän oli yrittänyt sanoa asiasta mutta tyypillä oli kuulemma aivan eri käsityksest siitä, mikä on pettämistä.

Yritin muuten tästä asiasta sitten keskustella S:n kanssa mutta ei se oikein innostunut. Mä olisi halunnut puhua siitä, mikä on pettämistä mutta hän totesi vaan lakonisesti, että suuteleminen. Piste ja siitä ei keskusteltu sen enempää.

Mitäs tässä turhaan jaarittelemaan. Palaillaa.

Asioilla on taipumus lutviutua

2005-12-09T13:59:00+02:00

Tänään sitten sattu ja tapahtuu. Tänään tuli tieto siitä työpaikasta jonne hain marraskuussa. He olivat valinneet tehtäviin toisen henkilön. Mua helpotti. Olin jo luvannut mennä takaisin vanhaan työpaikkaani, kun en ollut tästä hausta mitään kuulunut. Nyt voin kevyin mielin viettää kolmen viikon lomani ja palata takaisin virkaani vuodenvaihteen jälkeen. Tietysti myös harmittaa, että mielenkiintoinen paikka meni ohi mutta vanhassakin paikassa on työnkuva sen verran laajentunut, että mielenkiintoisia haasteita on tiedossa.

Mutta hei, arvatkaapa kenellä on viimeinen työpäivä täällä? Minulla!! YES! Vuoden 2005 tulen muistamaan paitsi siitä, että tapasin ihanan S:n myös siitä, että työrintamalla oli todella tylsää. Luojan kiitos, että jätin vanhan paikkani varalle ja olin virkavapaalla. Siitä päätöksestä täytyy kyllä kiittä vanhempiani.

Ihmeen moni on tänään tullut kiittelemään kuluneesta vuodesta ja toivottelemaan hyviä jatkoja. Kai sitä loppujen lopuksi on ollut aika monen ihmisen kanssa tekemisissä. Kai hieman haikea olo..

Illalla me mennään S:n kanssa syömään. Ihan kiva juttu, kun molemmilla on kovasti menoa lauantaina. Taidanpa laittautua oikein nätiksi (=

Hauskoja viikonloppuja kaikille!!

Paistaa se aurinko

2005-12-08T14:08:00+02:00

Suunnattomasta nolostuksesta on selvitty. S:n kanssa vaihdettiin eilen meilejä tuhkatiheään ja jo ensimmäisessä hän tituleerasi minua Rakkaakseen.. Arvatkaapa helpottiko! En mä siis kuvitellut, etä meijän juttu olisi ohi tai mitään mutta otti niin piruusti päähän, kun olin kuohahtanut aika turhasta.

Tänään on sitten se tokavika päivä täällä puljussa. En olisi syksyllä millään uskonut, että tämä hetki koittaa. Kyllä tämä syksy on ollut yhtä vääntämistä. Suurin syy siihen, että en ole täällä viihtynyt on se, että minulla ei ole ollut tekemistä. Ja ennen kuin ajattelette, että "olisit hieman aloitteellisempi", voin kertoa, että sitä olen ollut mutta kun ei, niin ei. Täällä hommat lähinnä menevät seuraavasti: "Me ollaan kokeiltu tuota jo, ei siitä mitään tule" tai vaihtoehtoisesti " Kenen se kuuluu tehdä? Jos toi tekee, niin mekin sitten". Luoja kiitos vuodenvaihteen jälkeen tiedän, että mulla on hommaa kädet täynnä ja lisää tiedossa niin paljon, kuin itse pystyy tekemään.

Olen muuten saanut hiukan palautetta tässä menneellä viikolla Parhaalta Ystävältä. Hän on hieman ottanut nokkiinsa siitä, että aina välillä peruuttelen tapaamisiamme. Siis me nähdään jotain 2-3 kertaa viikossa ja välillä, myönnettäköön, olen peruuttanut treffejämme. Niin ja pakkohan se on myöntää, lähes aina S:n vuoksi. Me nähdään sen kanssa niin harvoin, että aina kun siihen tulee mahdollisuus, niin olen siihen tarttunut. No, Paras Ystävä antoi suoraa palautetta ja sai tämän tajuamaan, että ei tällainen peli vetele. Lupasin yrittää ryhdistäytyä ja pitäytyä paremmin sovituiss tapaamisissamme. Hassua sinänsä, että olen monasti miettinyt, että olisi kiva saada suoraa palautetta omasta toiminnasta, jotta voisi sitä sitten kehittää. No, nyt sitä tuli ja ei tuntunut kivalta mutta nythän on sitten mahdollisuus muutokseen. Tuntui vaan tosi kurjalta, kun paras Ystävä sanoi, että jo viime kesänä valmentamani porukka (aikuisia) huomasivat tämän saman perumistaipumukseni ja olivat siitä puhuneet. Ei kiva.

no, minä jatkan työpöytäni ja -huoneeni siivoamista ja palaan asiaan huomenissa. Hauskaa päivänjatkoa kaikille!

Tyhmä, tyhmempi, minä

2005-12-07T08:20:00+02:00

Voi taivas!! Että voi ihminen olla tyhmä. että voi ihmistä harmittaa! Mä olen aivan juntti! Niin siis kaipaisitte varmasti jotain selitystä...Noh, täältä tulee, varautukaa kokemaan massiivista myötähäpeää...

Maanantaina S:stä ei sitten kuulunut uudelleen kuin illalla, kun hän laittoi perinteisen Hyvää yötä-viestin. Viestissä oli tietenkin oikein söpösti ripoteltu kulta ja rakas sanaa. No minä kun olin saanut itseni ärsytettyä oikein vihaiseen kuntoon, niin vastasin jotenkin lakonisesti ja ilman näitä meille jo perinteeksi muodostuneita hellittelysanoja. Viestissä vielä sovittiin, että nähdään tiistaina illalla ja katsotaan linnanjuhlia. No, minä otin tästäkin viestistä nokkiin, mieshän ei halua nähdä vapaapäivänään kuin illalla! Pyh ja pyh ja olin tosi huonolla päällä. Itsenäisyyspäivänä heräsin suht aikaisin ja touhusin kaikenlaista. Iltapäivään mennessä S:stä ei ollut kuulunut mitään, joten mä päätin soittaa hänelle. No, hän vastasi reippaasti ja kertoi remppaavansa kämppäänsä. No minä sitten hänelle ilmoitin, että olen hänelle vihainen. Mies oli aivan ulkona kuvioista, mistä minä nyt olen vihainen. Minä kaadoin siinä luurissa kaiken itutukseni hänen päälleen, miksi me ei olla yhdessä, kun on vapaapäiväkin, miksi hän ei halua olla mun seurassa, miksi kaikki muut pariskunnat ovat yhdessä jne.Mies oli aivan ulkona, kysyi, että tuleeko hän nyt sitten mun luokse, johon minä, että ei kun jatkat remonttia. puhelussa vielä puhuttiin siitä, miten oli sovittu, että nähdään illalla ja katsotaan juhlia.

Puhelun jälkeen, vaikka ei mitään sovitukaan, mulla oli parempi olo, olin päästänyt höyryjä pihalle. no, iltäpäivän sitten odottelin, että tulisi ilta ja nähtäisiin. Linnanjuhlat alkoivat eikä herrasta kuulu mitään. Mä sitten laittamaan viestiä ja hän vastaa, että sai sellaisen käsityksen, etten halua olla hänen seurassaan!! Haloo, mähän juuri valitin, kun ei olla yhdessä!! No, kun sanoin, että haluisin olla tämän kanssa, niin hän sitten tuli mun luokse ja jatkoimme keskustelua aiheesta.

Se myötähäpeäosuus alkaa tästä. Loppujen lopuksi, kun kuuntelin S:n näkökulman juttu meni näin: Sunnuntaina puhelin oli simahtanut lopullisesti ja hän oli siksi käynyt mun oven takana mutta en ollut paikalla. oli myös odotellut mua kotonaan mutta minua ei kuulunut. Maanantaina olisi halunnut musta seuraa mutta mä olin jo sopinut suliksen (hän olisi perunnut treeninsä, jos mä olisin perunnut suliksen). Maanantaina olisi voinut tulla treenien jälkeen mulle, jos olisi tiennyt, että olen hereillä. Tiistaina olisi kaivannut, että minä olisi kysynyt, vietetäänkö päivääkin yhdessä. Illalla oli loukkaantunut, kun olin hänen mielestään suuttunut syyttä.

Että näin ja jotta oloni olisi tarpeeksi kurja, tuli eilen illalla viesti Hyvää yötä ilman mitään hellittelynimeä...Mä kyllä vastasin viestillä, missä uudelleenkin pyysin anteeksi kökköilyjäni ja kutsuin häntä tutusti Klutaksi (ei tossa ole kirjoitusvirhettä, se kirjoitetaan noin).

Nyt siis mua ottaa päähän ihan älyttömästi, tiistain rakas ja kulta viesteistä ollaan nyt tässä tilassa. Mun täytyy nyt keksiä jotain kivaa ja käytöstäni hyvittelevää. Ideoita? Mä ajattelin ehdottaa, että mentäisiin perjantaina vaikka syömään yhdessä. Että mä olen tyhmä.

No, elämä jatkuu.

Töitä jäljellä tämä päivä mukaan laskien 3 päivää!!

Ärsyttää

2005-12-05T12:56:00+02:00

Että voi ihmistä ottaa aivoon. Eilen S heitti mut kotiin klo 13 aikoihin, kun oli lähdössä peliin. Sovittiin, että soitellaan illemmalla. Minä tietenkin oletin, että myös nähtäisiin, kun nyt viikonloppu oli ja molemmilla siksi vapaata. Mutta ei. Kokemuksesta viisastuneena tiesin, että herrasta on turhaa odottaa mitään ennen noin seiskan kasin aikaa. S:llä ei ole halua olla mun seurassa välittömästi pelien/treenien/töiden jälkeen, vaan yhteydenottoa sopii odotella joskus kolmen tunnin jälkeen. No, mä läksin siskon luokse ja palailin sieltä sitten kotiin ennen seiskaa. Miehestä ei kuulu mitään. Soittelin pari kertaa mutta puhelin ei ollut päällä. Laitoin illalla lyhyen hyvää yötä-viestin mutta siihenkään ei tullut vastausta. Tiedän, että miehen puhelin oli rikki mutta asettamalla sim-kortin uudellee, sillä on voinut soittaa. No, klo 11.30 tänään aamupäivällä herra soittaa. Oli juuri saanut korjattua puhelimensa. Kertoi, että oli käynyt mun oven takana kääntymässä puoli seiskan aikaan. Paljon lohduttaa.

Vittu, että voi ottaa aivoon. Sitä jotenkin tuntee itsensä niiiiin rakastetuksi, kun toineen viitsii ihan oikeasti nähdä vaivaa sen eteen, että toisella olisi hyvä olo. Tosiaan. Tässä sitä tunteen itsensä niin tärkeäksi ja arvostetuksi. Niin ja tietenkin hän menee tänään treeneihin, jotka kestävät puoleen yöhön ja huomennakin, kun kaikki normaalit parit viettävät aikaa yhdessä, hän menee puulaakijoukkueen treeneihin. Niin, että oikein vitun hauskaa itsenäisyyspäivää vaan kaikille. Olihan mulla tietty niitä suunnitelmia, että oltaisiin yhdessä ja vaikka tavattaisiin muita pariskuntia mutta väliäkös sillä.

J:n kanssa sitä tunsi olonsa rakastetuksi. mä varmasti muistan ikuisesti, kun J kerran ihan muuten vaan piipahti mun luona ja toi mulle, ihan muuten vaan, ruusun. Tai se, että hän muisti aina kertoa kuinka paljon välittää tai välillä kehaista minua. S:ltä olen kuullut tasan kerran (vapunpäivänä), että hän rakastaa minua.

Mä en jaksa tällaista. Mä en jaksa sitä, että toista ei saa koskettaa tai että toinen ei nauti siitä, jos sitä halaa. Toinen ei kaipaa läheisyyttä tai mun seuraa. Että tuntuu pahalta.

Että näin täällä.

Vetävä otsikko

2005-11-30T13:33:00+02:00

Viimeisiä viedään täällä työpaikalla. Työpäiviä jäljellä siis 6 kpl!! Aiva sairaan hienoa! Täytyy sanoa, että en ole ennen kokenut moista, töihin lähteminen on aamulla todella tuskaisaa ja koko ajan odottaa, että kello tulisi puoli neljä ja pääsisi kotiin. Hiukankos mä olen ansainnut kolmen viikon lomani.

Ensi vuoden työkuviot ovat sitten aivan sekaisin. Vanhaan työpaikkaani olin palaamassa kovalla vauhdilla ja minulle oli suunniteltu uusia tehtäviä ja vastuualuita. Kuten täällä mainitsinkin, olin yhdessä työhaastattelussa pari viikkoa sitten. Ja he ilmoittavat joulukuun alussa, miten sen työpaikan suhteen käy. Ristiriitainen tilanne, koska vanha työ kiinnostaa ja siellä on hyvää porukkaa työkavereina. Tämä mahdollinen uusi työ olisi sitten iso haaste ja aivan erilainen organisaatio... Saa nyt nähdä, mitä teen, jos minulle ilmoitetaan, että tulin valituksi uuteen työhön. Sitä saattaa vuoden alussa olla hiukan hukassa, mihin työpaikalle lähtee aamulla käppäilemään.

Asiasta noin banaaniin. S:n kanssa on mennyt viime aikoina hyvin. Johtuu kai suurimmaksi osaksi siitä, että ollaan nähty hiukan enemmän hänen projektinsa parissa. Viikonloppuina ei olla puuhailtu mitään ihmeempää mutta se onkin ollut sitä kaikkein hauskinta. Ja minä olen jotenkin hoksannut, että S:llä se suhteen alkuvaiheen huuma taisi päättyä paljon nopeammin kuin minulla. tämä mitä meillä nyt on, on sitä perusarkea. Eikä paha lainkaan. Varsinkin kun huomaa, että me toimimme ihan hyvin yhteen ja yhdessä on mukavaa vaikkapa vaan tapetoida.

Joulu olisi taasen tulossa. Isonsiskon kanssa puhuttiin viime viikolla, miten sitä ei jaksaisi mennä kotiin viettämään. Sama kaava samoinen tappeluineen toistuu aina. Mä osaan jo ennakolta sanoa, mistä aiheista tapellaan ja kuinka paljon isä huutaa. Viime joulun avannoin, etten enää vietä joulua siellä mutta mihinpä minä. ehdotin kyllä isollesiskolle, että jos he järjestävät jouluaatoksi jotain, tulen sinne varmasti. No, ikävä kyllä, perinteet velvoittavat tässä asiassa, koko ikäni joulua on vietetty vanhempieni luona, joten sinne taas. Toisaalta mä olen kyllä jo hieman oppinut sitä, etten juurikaan noteeraa porukoitten tappelua...Niin tai siirryn vanhaan huoneeseeni lukemaan tai sähläämään tietokoneella. S on tietenkin vanhempiensa luona ja kaikki sisarukset ovat myös siellä. Toisaalta olisi kiva viettää joulua yhdessä, vaikkapa vaan aattoiltaa mutta en kehtaa ehdottaa moista. S ei oikein ymmärrä, millaista se perhejoulun vietto meillä on. Mutta jos hän vaan kysyisi, niin viivana olisin muualla. Ehkäpä sitten, kun yhdessäoloa on hiukan enemmän takana tai jos sisko saa tosiaan aikaiseksi siirtää jouluvastaanoton heille.

Miettikää, kolme viikkoa lomaa. Jos mun etelänmatkahaaveilu ei toteudu matkaseuran puutteen vuoksi, niin sitten aion kyllä riekkua ristiin rastiin tätä Suomea. Niin ja siivota kotia oikein perin pohjin. Tietynlainen korjausliike täytyy myös tehdä syömisen ja liikunnan suhteen. Liikuttua tulee tehokkaasti (sulis, pace, sali, lenkki) ehkä 4 kertaa viikossa, mikä tuntuu mulle hiukan kepposelta ja olen kyllä syönyt roskaruokaa ihan vuoden kiintiön verran viimeaikoina. Eilen alkoi roskaruokalakko ja liikuntaa tulee lisää (koska itse haluan ja keho kaipaa) heti!

Ihme ja kumma muuten, nyt kun viimeisiä työpäiviä vedellään, niin hommia olisi vaikka muille jakaa. Luulen, että osa jää tekemättä. Keväällä vastaavaa hommaa oli täällä tekemässä yksi määräaikainen ja sillä meni siihen 3 kk ja minulta odotetaan vastaavan jutun onnistuvan 2 viikossa...Realismia hei!

Mutta palataan asiaan, hauskaa marraskuun viimeistä kaikille!