Pysähdyin eilen arjen pyörityksen keskellä miettimään, mitä oikeastaan
teen nykyään arki-iltaisin. Välillä tuntuu, että illat on täytettävä
kaikennäköisellä tekemisellä ja menemisellä. Toisaalta viihdyn kyllä
hyvin kotona ja yksiksenikin mutta nykyään olen kuitenkin joka ilta
menossa jonnekin.
tällaisen pohdinta johti siihen, että aloin miettimään, teenkö
vapaa-aikanani asioita, joista oikeasti pidän. Tykkäänkö käydä salilla,
pelaamassa sulista, opiskelemassa, päivystämässä jne? Urheilun suhteen
on kai kyse siitä, että se on jo elämäntapa. Salilla käymisestä tulee
hyvä olo. Toisaalta ehkä pitäisin enemmän jumppaamisesta. Nyt klubin
vaihdon jälkeen jumppaamienn on kuitenkin hieman jäänyt. Täytynee
korjata tilanne. Salilla käyminen on enemmän sellaista "mennään nyt,
jos en mene niin harmittaa" tyylistä touhua. Suliksen peluu on hauskaa.
On hieno huomata, miten sitä kehittyy. Toisaalta siitäkin olisi mukavaa
saada enemmän irti, kovempia pelejä jne. Mutta se on kai vaan itsestään
kiinni, kuinka täysillä jaksaa pelata.
Opiskelujen kanssa on kai niin, että minun on tosi vaikeaa
vapaaehtoisesti, ilman jotain pakkoa, vääntäytyä luennoille. Sinänsä
hassua, että aina kadehdin niitä, jotka opiskelvat työn ohessa ja
suorittavat opintokokonaisuuksia. Silti on kovin hankalaa saada
itsestään irti mitään ylimääräistä. Taitaa se väitöskirja-ajatus
hautautua..
Kuinka paljon tällaisessa menemisessä on sitten sitä, että koen kotona
oleskelun olevan "lintsausta" tai "huonosti käytettyä aikaa"? Kai siinä
sitäkin on. Ja osittain sitä, että en halua aina olla se, jolle käy
mikä tahansa aika tavata S:ää, kunhan herralta löytyy aikaa.
Tänään kuitenkin päivystämään ja illalla pelaamaan sulista.
keskiviikko, 26. lokakuu 2005
Kommentit