Tästä kiistelystä onkai selvitty.Perjantai ilta alkoi lupaavasti. S tuli hakemaan minua parhaan Ystävän synttäreille ja hänellä oli ensi kertaa päällään joululahjaksi minulta saatu paita ( oli muuten tosi hyvännäköinen). Automatkalla molemmat kertoivat hurjasti kuulumisiaan, oltiinhan sitä nähty viimeksi edellisenä sunnuntaina. (S muuten lähtee Floridaan työmatkalle viikoksi, hiukanko kadehdin sitä...Aurinkoa ja ihanaa ilmaa). Synttäreillä meni hyvin ja kun ajeltiin kohti kotia, S vielä tarjoutui tulemaan mulle yöksi ( todella harvinaista, mies kun ei oikein osaa nukkua muuta kuin kotona ;)

Lauantaina sitten puhuttiinkin tästä riidasta ja sitä seuranneesta viikon ärtyilystä. Lopputulos oli kai se, että hän ei ollut ärtyillyt, vaan oli ollut niin kiire (joo-o, niinpä) ja selitys "eihän me nyt olla muutenkaan viikolla nähty". Siinä ärsytti kyllä ihan ylipaljon se, että minä oli jo tulkinnut tämän runsaan yökyläilyn suhteen etenemiseksi ja suhteen muuttumiseksi siihen suuntaan, mitä minä pidän tavalliseen suhteeseen kuuluvana. No S:n mukaan " ei maailma kaadu, jos me ei öitä vietetä yhdessä". No, ei kaadu, ei mutta minusta se yökyläily viikolla oli kyllä ollut todella ihanaa.

S:n tuntien nämä mun sanomat jutut uppoavat häneen pikku hiljaa ja tuloksia näkyy tulevaisuudessa. joten tässä sitä sitten odotellaan.

Musta tuntuu, että me ollaan tämä eka vuosi haettu oikein urakalla niitä suhteen pelisääntöjä ja olemusta, päät ovat kolahtaneet yhteen ja kompromisseja on muovailtu.

S:n kanssa viime viikonlopun riitely on vielä hieman pinnassa. Tiedän, että itse taisin olla se isompi riitapukari mutta kyllä se harmittaa, että toinen sitten jaksaa pitää yllä tätä pakkasta viikonkin verran. Tulee väistämättä ihan mieleen, että välittääkö toinen yhtään, kun ei ole ehtinyt näkemään eikä kamalasti ole ehtinyt viestittelemään itsestään.

Tiedän, että meillä voi mennä ihan hyvin ja asiat ovat kohdallaan ja minun on hyvä olla. Mutta tällaiset viikon tauot ja yhteydenpito ainoastaan puhelimitse alkaa kyllä rassaamaan. Pakostakin sitä kuvittelee, että toinen ei välitä. Varsinkin minä ja tällä mielikuvituksella varustettu ihminen on ihan varma, että toiselta on kiinnostus loppunut. Toisaalta se on hassua, että riitelyn jälkeen tulee tällainen olo, että kaikki on ohi, mutta miksi sitten täytyy pitää yllä tällaista helvetin pakkasta?

Tiedän, tiedän, aion ottaa asian puheeksi ja kertoa, miten minusta olisi parempi, että sopisimme riitamme loppuu saakka. Niin ja tämä koskee erityisesti minua, joka olen murjottamisen mestari. Mutta toisaalta mä jo viime sunnuntaina tarjosin sovinnoneleitä, kuten maanantainakin, kuten tiistainakin....Ottaa lievästi aivoon.

Vihdoinkin ehdinkirjoittelemaan kuulumisia tänne blogiinkin. Vanhassa "uudessa" työpaikassa onkohta takana 30 päivää ja hetkeäkään en ole katunut. Kyllä se vaan oli Luojan lykky, että otin täältä vain virkavapaata enkä lopareita. Työyhteisö on ottanut palaajan mukavasti vastaan ja ennen kaikkea, mulla on ollut tekemistä ja aamuisin töihin lähteminen ei ole kurjaa. YES!!

S:n kanssa on mennyt loistavasti ja nyt sitten hiukan vähemmän loistavasti. Tapeltiin viikonloppuna oikein kunnolla ja ei olla kovinkaan paljon puhuttu sen jälkeen. Minä otin kierroksia siitä, kun hänen kaverinsa vaimo höpötteli mulle ummet ja lammet S:n ex:stä. Siis minua harmitti se, että miten toinen viitsii puhua mulle toisen entisestä. Sanoin tästä sitten S:lle ja hän suuttui mulle ihan silmittömästi, koska sanoin "etten voi ymmärtää kavereitasi, miksi he puhuvat mulle ex:stäsi". No, S luuli, että haukun hänen kavereitaan eikä tajunnut, että mua ärsyttää kuullä hänen eksästään jatkuvasti (nyt jo käynyt pari kertaa). No siinä sitä sitten väännettiin koko yö ja ilmeisesti vieläkin hän on loukkaantunut, vaikka itsekin myönsi, että olenaina tullut toimeen hänen kavereidensa kanssa. Vähän olen tässä miettinyt, että onko tällaisessa mitään järkeä, että viikko menee siihen, että toinen leppyy. Itse kun haluisin unohtaa koko jutun, kun se on käsitelty. No, this is life.

Eipä tällä kertaa enempää. Toivottavasti ehdin kirjoittelemaan tänne useammin (=

Lomalla sitä ehtii ja jaksaa...Saatan hyvinkuvitella, kun minä joskus 40 vuoden päästä (!!) pääsen eläkkeelle, niin tätä mammaa viedään ja vauhdilla. Olen nyt viettänyt "kesälomaani" kolme päivää ja tuntuu, että aikaa ei ole riittänyt mihinkään. Kaikenlaista on tullut puuhasteltua mutta yhtäkään joululahjaa en ole vielä edes ostanut. No, se on kyllä tyypillistä mulle, joten en suostu vielä panikoimaan.

Tulin juuri isovanhempieni luota ja he siinä ohimennen manailivat, miten huono radio heillä on. Jes, loistavaa, yksi iso lahjaongelma selvitetty, isovanhemmille ostetaan radio. Vitsi kun tämä muutenkin olisi näin helppoa (=  S:lle olen ajatellut ostaa jonkin kivan kauluspaidan. Toisaalta se on tosi tylsä lahja mutta tulee ainakin käytettyä ja saampahan ostaa oman maun mukaisen (;  Olisi silti kivaa ostaa jotain, josta välittyisi se, kuinka tärkeä hän on minulle. jotenkin tuntuu, ettei se ainakaan siitä paidasta niin selkeästi käy ilmi.

Multa täytyisi muuten kieltää vallan tuo kirjaston kirjojen lainaaminen. Eilenkin palautin kolme kirjaa, jotka olivat olleet hieman pitkään lainassa. Maksut olivat noin 30 euro. Että voi ihminen olla tyhmä, tuolla rahalla jo saisi ostettua kirjat omaksi kaupasta. Siis kirjastolaitos on jees juttu, mutta mun taliaivot eivät vaan sovellu siellä asioimiseen. Kohta ne voisivat varmasti nimetä yhden osaston mun kunniaksi, tuntuu, että niin paljon olen heitä rahoittanut.

Viikonlopusta alkaa loppu häämöttää ja meikäläinen istuskelee S:n työpaikalla ja kirjoittaa blogiaan. On muuten pirun vaikeaa kirjoittaa, kun juuri on mäntännyt noin 4 erää sulista ja kädet tärisevät ihan vaan rasituksesta.

Perjantainen ravintolareissu meni hyvin, ruoka oli hyvää ja seurakin mainiota. Hassu juttu sinänsä, että vanhat työkaverit ( se paikka, jonne olen menossa vuodenvaihteen jälkeen) olivat samassa paikassa syömässä. Kaikki muut tulivat tervehtimään paitsi pomo. Se ehkä tietää, että mä en juurikaan välitä vietää aikaa sen kanssa. Kaiken huippi oli joskus Tallinnaan tehdyllä reissulla, kun äijä polleena huuteli ilkeyksiä kaikille paikallisille ja rehvasteli sillä, miten suomalaisilla on rahaa jne. Kamlaa. No, onneksi työkaverit ovat ihan huippuja.

Huomenna on sitten ensimmäinen lomapäivä. Ajattelin hoidella kaikkia juoksevia asioita, käydä pankissa, vakuutusyhtiössä jne. Ja kai niitä joululahjojakin tulisi hankkia.

Kaverit olivat muuten risteilemässä viikonloppuna. Yksi vanha tuttu (tyttö) oli ilmeisesti pettänyt avomiestään aika rankasti ja kaikkien tuttujen edessä. Olivat heränneet saman peiton alta ja tietty sama meno oli jatkunut toisenakin päivänä. Paras Ystävä kertoi, että sitä oli aika karua katsella vierestä ja hän oli yrittänyt sanoa asiasta mutta tyypillä oli kuulemma aivan eri käsityksest siitä, mikä on pettämistä.

Yritin muuten tästä asiasta sitten keskustella S:n kanssa mutta ei se oikein innostunut. Mä olisi halunnut puhua siitä, mikä on pettämistä mutta hän totesi vaan lakonisesti, että suuteleminen. Piste ja siitä ei keskusteltu sen enempää.

Mitäs tässä turhaan jaarittelemaan. Palaillaa.