Tästä kiistelystä onkai selvitty.Perjantai ilta alkoi lupaavasti. S tuli hakemaan minua parhaan Ystävän synttäreille ja hänellä oli ensi kertaa päällään joululahjaksi minulta saatu paita ( oli muuten tosi hyvännäköinen). Automatkalla molemmat kertoivat hurjasti kuulumisiaan, oltiinhan sitä nähty viimeksi edellisenä sunnuntaina. (S muuten lähtee Floridaan työmatkalle viikoksi, hiukanko kadehdin sitä...Aurinkoa ja ihanaa ilmaa). Synttäreillä meni hyvin ja kun ajeltiin kohti kotia, S vielä tarjoutui tulemaan mulle yöksi ( todella harvinaista, mies kun ei oikein osaa nukkua muuta kuin kotona ;)

Lauantaina sitten puhuttiinkin tästä riidasta ja sitä seuranneesta viikon ärtyilystä. Lopputulos oli kai se, että hän ei ollut ärtyillyt, vaan oli ollut niin kiire (joo-o, niinpä) ja selitys "eihän me nyt olla muutenkaan viikolla nähty". Siinä ärsytti kyllä ihan ylipaljon se, että minä oli jo tulkinnut tämän runsaan yökyläilyn suhteen etenemiseksi ja suhteen muuttumiseksi siihen suuntaan, mitä minä pidän tavalliseen suhteeseen kuuluvana. No S:n mukaan " ei maailma kaadu, jos me ei öitä vietetä yhdessä". No, ei kaadu, ei mutta minusta se yökyläily viikolla oli kyllä ollut todella ihanaa.

S:n tuntien nämä mun sanomat jutut uppoavat häneen pikku hiljaa ja tuloksia näkyy tulevaisuudessa. joten tässä sitä sitten odotellaan.

Musta tuntuu, että me ollaan tämä eka vuosi haettu oikein urakalla niitä suhteen pelisääntöjä ja olemusta, päät ovat kolahtaneet yhteen ja kompromisseja on muovailtu.