Että voi ihmistä ottaa aivoon. Eilen S heitti mut kotiin klo 13
aikoihin, kun oli lähdössä peliin. Sovittiin, että soitellaan
illemmalla. Minä tietenkin oletin, että myös nähtäisiin, kun nyt
viikonloppu oli ja molemmilla siksi vapaata. Mutta ei. Kokemuksesta
viisastuneena tiesin, että herrasta on turhaa odottaa mitään ennen noin
seiskan kasin aikaa. S:llä ei ole halua olla mun seurassa välittömästi
pelien/treenien/töiden jälkeen, vaan yhteydenottoa sopii odotella
joskus kolmen tunnin jälkeen. No, mä läksin siskon luokse ja palailin
sieltä sitten kotiin ennen seiskaa. Miehestä ei kuulu mitään. Soittelin
pari kertaa mutta puhelin ei ollut päällä. Laitoin illalla lyhyen hyvää
yötä-viestin mutta siihenkään ei tullut vastausta. Tiedän, että miehen
puhelin oli rikki mutta asettamalla sim-kortin uudellee, sillä on
voinut soittaa. No, klo 11.30 tänään aamupäivällä herra soittaa. Oli
juuri saanut korjattua puhelimensa. Kertoi, että oli käynyt mun oven
takana kääntymässä puoli seiskan aikaan. Paljon lohduttaa.
Vittu, että voi ottaa aivoon. Sitä jotenkin tuntee itsensä niiiiin
rakastetuksi, kun toineen viitsii ihan oikeasti nähdä vaivaa sen eteen,
että toisella olisi hyvä olo. Tosiaan. Tässä sitä tunteen itsensä niin
tärkeäksi ja arvostetuksi. Niin ja tietenkin hän menee tänään
treeneihin, jotka kestävät puoleen yöhön ja huomennakin, kun kaikki
normaalit parit viettävät aikaa yhdessä, hän menee puulaakijoukkueen
treeneihin. Niin, että oikein vitun hauskaa itsenäisyyspäivää vaan
kaikille. Olihan mulla tietty niitä suunnitelmia, että oltaisiin
yhdessä ja vaikka tavattaisiin muita pariskuntia mutta väliäkös sillä.
J:n kanssa sitä tunsi olonsa rakastetuksi. mä varmasti muistan
ikuisesti, kun J kerran ihan muuten vaan piipahti mun luona ja toi
mulle, ihan muuten vaan, ruusun. Tai se, että hän muisti aina kertoa
kuinka paljon välittää tai välillä kehaista minua. S:ltä olen kuullut
tasan kerran (vapunpäivänä), että hän rakastaa minua.
Mä en jaksa tällaista. Mä en jaksa sitä, että toista ei saa koskettaa
tai että toinen ei nauti siitä, jos sitä halaa. Toinen ei kaipaa
läheisyyttä tai mun seuraa. Että tuntuu pahalta.
Että näin täällä.
maanantai, 5. joulukuu 2005
Kommentit